KITTILÄN LAPINKYLÄN VARHAISET VAIHEET

Kittilän Lapinkylän varhaisesta historiasta ei ole säilynyt tarkkoja vuosilukuja mutta kuningas antoi pirkkalaisille verotus oikeudet noin 1200 luvulla. Kittilä kuului historialliseen Kemin Lappiin, joka muotoutui 1400-luvulla osaksi Ruotsin hallintoa. Kittilän lapinkylän alueella arkeologiset löydöt Pälkättivuomasta, josta löydettiin noin 4000 vuotta vanha hirvenpää lusikka. Kirjalliset lähteet antavat hahmon pitkälle jatkumolle. Jo esihistoriallisella ajalla, kivikaudelta lähtien, nykyisen Kittilän seudulla liikkui metsästäjä-keräilijäväestöä, joka seurasi riistaa jokilaaksojen ja järvien rantoja pitkin. Varhaisimmat asukkaat elivät vuodenaikojen rytmissä: keväällä ja kesällä kalastettiin sulavesien äärellä, syksyllä metsästettiin vaeltavia hirviä ja peuroja, talvella liikuttiin suksilla ja ahkioilla poroilla syvemmälle metsään.

Historiallisissa lähteissä Lapinkylät mainitaan laajemmin keskiajan lopulta ja 1555-luvulta alkaen. Kustaa Vaasa alkoi verottaa suoraan lapin asukkaita. Kittilän Lapinkylä oli osa tätä laajempaa Lapin verotus- ja hallintojärjestelmää, jossa "lappalaiset" – pääosin maksoivat veroa turkiksina, kalana ja muina luonnontuotteina ja poroina. Ruotsin kruunun veroluettelot ja niin sanotut Lapin verokirjat ovat tärkeitä lähteitä, joiden kautta Kittilän seutu nousee esiin osana pohjoisen talousaluetta.

Lappalaisten läsnäolo Kittilän Lapinkylässä oli varhaisina aikoina keskeinen. Heidän elämänmuotonsa perustui pyyntikulttuuriin: metsästykseen, kalastukseen ja luonnonvarojen monipuoliseen hyödyntämiseen. Poronhoito kehittyi vähitellen, ensin villipeurojen pyynnistä kohti puolivilliä ja myöhemmin järjestäytyneempää poronhoitoa. Porot olivat aluksi ennen kaikkea veto- ja kuljetuseläimiä, mutta niistä tuli vähitellen myös tärkeä ravinnon ja vaihdannan lähde. Kittilän Lapinkylän alueen porot, mahdollistivat pitkät siirtymät talvilaidunten, kesäisten kalavesien ja syksyisten metsästysmaiden välillä. Kittilän lapinkylässä, 1600 luvulla asui noin 28 verolappalaista perhettä (jossa oli keskimäärin 6 perheenjäsentä), yli 200 henkilöä. 1650-luvun paikkeilla Kittilän lapinkylän jäsenellä oli noin 1000 poroa.

Luonto määritti elinkeinoja ja liikkumista. Ounasjoki ja sen sivujoet toimivat tärkeinä kulkureitteinä, joita pitkin liikuttiin veneillä sulan maan aikaan ja jäitä pitkin talvella. Jokilaaksot tarjosivat kalapaikkoja ja kulkuväyliä, tunturit ja vaarat puolestaan näkymiä ja maamerkkejä suunnistukseen. Metsät antoivat riistaa, marjoja ja polttopuuta, suot lintuja ja heinää poroille. Luonnon rytmi ohjasi Lapinkylän asukkaiden vuodenkiertoa: kevätkalastus, kesän keruut ja kalastus, syksyn pyyntiretket ja talven pitkät siirtymät muodostivat toistuvan, mutta joustavan aikataulun.

Kittilän Lapinkylä ei ollut erillinen saareke, vaan se kytkeytyi laajempiin kulkureitteihin ja vaihdantaverkostoihin. Pohjoisesta kuljettiin kohti Jäämerta ja rannikon kauppapaikkoja, idästä ja etelästä tulivat kauppiaat ja verottajat. Lisäksi varhain alueella liikkui sekä suomalaisia uudisasukkaita että vähitellen 1750 -luvulla suomalainen asutus alkoi vahvistua jokilaaksoissa. Tämä toi mukanaan uusia elinkeinoja, kuten peltoviljelyä ja karjanhoitoa. Ne elivät pitkään rinnakkain lappalaisen pyynti- ja poronhoitokulttuurin kanssa.

Laajemmassa Lapin ja Suomen historiassa Kittilän Lapinkylä oli osa pohjoisen Ruotsin rajaseutua, jossa Ruotsin Kuningaskunta pyrki vahvistamaan otettaan verotuksessa, kirkon ja hallinnon kautta. Kirjalliset lähteet, kuten 1555 -lukujen veroluettelot, käräjäpöytäkirjat ja papiston laatimat kertomukset, mainitsevat Lapinkylät ja niiden asukkaat osana tätä prosessia. Kittilän seutu oli yksi niistä paikoista, joissa valtakunnan rajat, eri väestöryhmien elinkeinot ja luonnon tarjoamat mahdollisuudet kohtasivat.

Näin Kittilän Lapinkylän varhainen historia piirtyy esiin kerroksellisena: ensin esihistorialliset metsästäjät ja kalastajat, sitten lappalainen vahva pyynti- ja poronhoitokulttuuri, ja vähitellen kruunun verotus, kauppareitit ja suomalainen uudisasutus. Kaiken taustalla kulkee luonnon merkitys, missä joet, metsät, tunturit ja vuodenajat ohjasivat elinkeinoja. Pitäen Lapinkylän tiiviisti sidoksissa sekä ympäröivään luontoon että laajempaan Lapin ja Suomen sekä Ruotsin historiaan.